Kohtauspaikalla

 

Syksy tulee! Ainakin tiistain asustuksesta päätellen. Mustaa ja burgundia, siinä mun lempparisyksyvärit. Lisätään vielä vähän harmaata ja denimiä, niin alkaa tarvittava värikombo olla kasassa. Tässä asussa hengailin tiistaina Essin kanssa kaupungilla ja kävin ostamassa uuden kalenterini. Hamonen on uusi, ostin sen korvaamaan rikkimennyttä hamettani, jonka jo leikkelin lyhyempään mittaan. Uusi hame oli ollut ostoslistalla jo pidemmän aikaa, mutten ollut jaksanut metsästää sopivaa. Sitten bongasin tuon H&M:n version ensin Riikan päällä Kaksi yhden hinnalla -blogissa ja heti seuraavana päivänä ystäväni Sannin päällä ja pakkohan se oli heti saada itsellekin. Kuulin huhua, että supersuositusta hameesta on pienet koot jatkuvasti loppu, mutta löysinkin omani heti maanantaina kun kävin äitin kanssa Jumbossa. Eikä maksanut kun viisitoista euroa ja mikä parasta, siinä on taskut!

 

En ollut koskaan aijemmin rekisteröinyt tuota pientä talon pahasta Kampin torilla, vaikka siinä vieressä on tullut käytyä useastikin Sushibarissa. Essi muisteli nähneensä sen jossain koulukirjassa, olisikohan ollut hissan tai ruotsin opus. Wikipedia kertoo sen olevan osa yhden tunnetuimman ruotsalaistaitelijan, Ernst Billgrenin, Kohtauspaikat-veistoskokonaisuutta. Napsittiin sitten kuvia siinä ja kultturoiduttiin.

Hattu Monki | Paita Veromoda | Hame H&M | Laukku My Bag | Kengät Converse

Jes, enää kaksi työpäivää ja sitten taas Tampereelle! Viikonloppu on melko täyteen ahdettu, kun perjantaina olisi läksiäiset, lauantaina Rantalahnakerhon kokoontuminen (luvattu 26C ja aurinkoa, juhuu!!) ja sunnuntaina pitäisi selviytyä serkun rippijuhliin Juvalle. Vaatekriisi iskee, kun pitäisi kehitellä asut useampiin pippaloihin!

Förenkla ditt liv

Vihdoin se löytyi - täydellinen kalenteri nimittäin! Kalenterin metsästys on joka kesäinen puuha, joka tänä vuonna osoittautui erittäin rasittavaksi. Mulla on muutama kriteeri, jonka kalenteriltani vaadin. Ensinnäkin pystyrivit. Eli päivät tuolla lailla vierekkäin, ei allekkain, eikä missään nimessä yksi päivä per sivu. Haluan nähdä koko viikon meiningit kerralla ja mieluiten jotenkin aikajärjestyksessä, jolloin hahmotan ja muistankin ne paljon paremmin. 

Tämä liittyy varmaan siihen, että olen niin sanotusti visuaalinen oppija :D Esimerkiksi kielten sanakokeissa en ikinä oikeasti oppinut niitä sanoja kunnolla, vaan pänttäsin sivua hetken aikaa juuri ennen koetta ja pystyin muistamaan mikä sana oli milläkin kohtaa sivua. Ennemminkin siis näin sivun päässäni, kuin että olisin muistanut tietyn sanan käännöksen. Harmi ettei tuollainen "valokuvamuisti" ihan riitä kun pitäisi lukea tuhat sivua tenttikirjoja... Nyt eksyin kyllä ihan sivuraiteille, takaisin kalenterikriteereihin.

Toisena vaatimuksena on kuminauha tai muu kiinnitysmekanismi. Yliopistolta saa kyllä kalenterin joka syksy, mutta vihaan sitä kuinka se ei pysy kasassa, varsinkaan laukun pohjalla. Kumpparikalenterin väliin voi lisäksi tunkea kaiken maailman lappusia ilman, että ne häviävät saman tie. Näiden kahden tärkeimmän kriteerin lisäksi kalenteri ei myöskään saa olla kamalan pieni, mutta sen pitää kuitenkin mahtua helposti laukkuun kuin laukkuun. Enkä myöskään halua mitään kamalan rumaa kalenteria, en varsinkaan sitä possunpunaista perhoskuvioitua versiota, joka muuten olisi lähes täyttänyt vaatimukseni.
 

Eilen vihdoin tärppäsi! Granitista (ihana kauppa, sain niin paljon uusia idiksiä kotiin!) löytyi simppeli kalenteri, joka täytti kaikki vaatimukset. Se tosin on ruotsinkielinen, mutta luulen selviäväni tulevasta vuodesta ilman suomalaisia nimipäiviä. Kalenterissa on läpinäkyvät muovikannet ja yleisilme on erittäin yksinkertainen, ei mitään krumeluureja. Vaikka supersimppeli ilme sinäänsä miellyttääkin, halusin kuitenkin vähän personoida kalenteriani ja päätin tehdä sille uuden kannen. Ja koska tiedän kyllästyväni kanteen joka tapauksessa vuoden aikana, päädyin askartelemaan ensimmäiselle sivulle kontaktimuovista taskun, jonne voi aina vaihtaa uuden kuvan.

 

Tarvitaan: kontaktimuovia, viivotin, kynä ja kuvasta puuttuvat sakset.

 

Ensin mittailin sivun koon ja leikkelin kaksi sopivan kokoista palaa kontaktimuovista. Toinen on täsmälleen sivun kokoinen ja se muodostaa taskun taustan. Päällisosaan lisäsin "saumavaraa" parisen senttiä kolmelle ulkosivulle ja noin puoli senttiä auki jäävälle sivulle.

  

Seuraavaksi liimasin pienemmän palan isomman palan kääntöpuolelle niin, että "saumavarat" jäivät oikean kokoisiksi, ja taitoin lyhimmäin sivun kiinni. Sitten vain asetin kontaktoidun palasen ensimmäisen sivun päälle ja taitoin isommat saumavarat sivun taakse perinteiseen koulukirjakontaktointityyliin.

 

Syntyneeseen taskuun sujautin näin alkuun laatikon pohjalta löytyneen muumikortin, mutta itseni tuntien sinne varmaan lähiaikoina ilmestyy yllin kyllin pinkkiä ja glitteriä :D

 

Valmista tuli! Nyt pääsen vihdoin täyttämään kalenteria (pakko päästä tarraostoksille) ja yksinkertaistamaan elämääni kuten uusi kalenterini neuvoo tekemään. Förenkla ditt liv - få tid att leva!

 

Kesäretki Sääksjärvelle

Eilen mulla ja Röllöllä oli kerrankin samaan aikaan vapaapäivä, joten päätettiin tehdä kesäretki. Aamusalin kautta ajeltiin puolisen tuntia Sääksjärven uimarannalle viettämään kunnon biitsipäivää. Tässä vedetään palkkaria naamaan perille päästyä.

  Sääksjärvellä meitä odotteli ihana rantaviiva, joskin melkoisen täynnä porukkaa. Ollaan käyty tuolla joskus vuosia sitten perheen kanssa ja muistelinkin, että siellä on uskomattoman kirkas vesi ja ihana hiekkapohja, kelpasi pulikoida. 

Eväät oli tietysti mukana, melonia ja rypäleitä on mukava napostella arskaa ottaessa. Monkin hellehattu päähän, ettei tule auringonpistosta!

Pikkuveli tilasi mulle protskujauheiden kylkiäisenä upouuden sheikkerin (vanha olikin joku veljeltä peritty kulahtanut yksilö), tietysti pinkin. Tykkään erityisesti noista hifistelylokeroista, joihin voi säilöä evästä päivän varalle. Tällä kertaa pari kaurakeksiä ja kourallinen pähkinöitä. 

Harmi vaan, että unohdin täysin olevani allerginen hasselpähkinöille. Tai siis en yhtään tajunnut pisteleväni niitä poskeeni ennen kuin oli jo liian myöhäistä. Ensin alkoi kamala kirvely ja heti perään koko suu rupesi turpoamaan kurkkua myöten, jes. Hiukan kelju olo, mutta onneksi sekin lopulta helpotti ja turvotus laski. Ei enää hasselpähkinöitä mulle, kiitos!

Röllön asennelippis ei toivottavasti edusta neidin virallista kantaa lomailusta. 

Viitisen tuntia viihdyttiin rannalla grillaamassa ennen kuin päätettiin luovuttaa ja suunnata kotia kohti. Siinä vaiheessa ranstu oli jo hieman autioituneemman näköinen kuin tullessa ja parkkipaikkakaan ei ollut enää täynnä väärinpysäköityjä autoja. Loistava biitsipäivä, nyt jaksaa taas aloittaa työviikon...eh?